torstai, 7. elokuu 2014

Sattuu.

Olen saanut nukuttua paremmin, kiitos lääkkeen jonka lääkäri määräsi tiistaina. Sheikkaamista edelleen on mutta yöt olen saanut olla suht rauhassa ja unessa. Heräilen yöllä useamman kerran mutta en jää valvomaan.

Kivut ovat kuitenkin tänään kovemmat kuin aikoihin. Lääkkeet ovat kutakuinkin loppu ja tämän uuden lääkkeen kanssa ei voi kuvitellakaan mitään vahvempaa. Burana & Panadol - coctail saa riittää. Seuraavaksi varmaan poksahtaa maha.

Asioidessani ja odotellessani eilen labrassa ja röntgenissä mietin, kuinka hyväntuulista väkeä olen kohdannut viime päivinä joutuessani käyttämään terveysaseman palveluita. Töissä kun on viime aikoina ollut paljon puhetta asiakaspalvelusta, osaa nyt ehkä hieman eritavalla kiinnittää asiaan huomiota. Tervehtiminen, tapa puhua ja katsoa (tosin olin toooodella tyytyväinen, ettei nuori miesröntgenhoitaja ylimääräisiä katsellut ottaessaan kuvia, jouduin olemaan täysin yläosattomissa). Sekä rtghoitaja että labran neiti muistuttivat, että onko jo lääkärin kanssa jatkoista sovittu ja kysyivät vointiani. Tuntui, että minusta pidetään huolta.

Tuloksia odotellessa.

Tänään alkoivat koulut. Syyslukukauden ensimmäinen kouluaamu on aina jotenkin erikoinen. Kaikkia vähän jännittää vaikka koulu, opettaja ja luokka olisivatkin pysyneet samana. Fiinalle tämä syksy on ehkä kaikista haastavin ja varmasti raskaskin, kun lähti uuteen kouluun ja sai ihan uudet opettajat ja luokkakaverit paria kaveria lukuunottamatta. Meidän ujosta, arasta pikkuFiinasta on kuitenkin jo kesän aikana kasvanut hieman itsevarmempi nuori ja uskon, että kaikki menee hyvin.

Taidan ottaa lääkecoctailini nyt ja yrittää vielä nukkua hieman. Illalla jatkuu juhlajärjestelyt. Nyt kaduttaa, etten ottanut kakkuja pitopalvelusta niinkuin ensin ajattelin.

 


 

tiistai, 5. elokuu 2014

Tavallinen postaus tästä päivästä

1. Lääkärin vastaanotolla. Olin 100% varma, että lääkäri kommentoi painoani - mutta ei! Kukaan lääkäri ei ole vielä koskaan sanonut, että minun pitäisi laihduttaa. Minusta se on kummallista, monille tuttavilleni on sanottu monta kertaa. Eikö ne uskalla? Katsovat että tuo ei kestä totuutta .. annetaan pillereitä lisää ja äkkiä ovesta ulos. 

Ennen -en tiedä onko kissa vai kala- pitämästäni lääkäristä pidin tänään. Kuunteli, kyseli, tutki. Antoi sheikkaukseen uuden lääkkeen ja innolla odotan ensi yötä, jospa vain saisin nukuttua! Sepä olisi ihanaa! Huomenna röntgen + labroja. Taas aikainen herätys. 

2. Kävin kahvilassa aamukahvilla. Kahvin kanssa otin täytetyn croissantin (niin kova pettymys, että lähtiessäni ostin Cittarista paahtopaistipatongin ja tein kotona aamupala vol.2)

3. Tuhlasin rahaa. Kesäkukkiin. Paitaan. Ruokiin joita emme tarvitsisi mutta jotka ilolla syömme. 

4. Eme ilmoittautui isoskoulutukseen. Olen mielissäni.

5. Tänään en saa syödä klo 20 jälkeen labran takia. Todellakin toivon, että saamani uudet lääkkeet tehoavat ja yöstäni ei tule piiiitkä!

6. Näin kaupassa tätini. Kutsuin hänet juhlimaan kanssamme viikonloppuna mutta miehensä on huonossa kunnossa. Sattuu aina, kun saan muistutuksen siitä, että läheiseni vanhentuvat ja varsinkin jos sairastuvat. Elämä ei ole loputon. 

7. Ihka ensimmäinen itse tekemäni hyydykekakku onnistui ja odottaa pakkasessa juhlia! 

 

tiistai, 5. elokuu 2014

Long time no see!

Minulla on blogi! Uskomatonta! 

Olin unohtanut koko asian, kunnes iski jokin outo tarve kirjoitella, löysin tämän. Viime postauksesta on yli 5 vuotta (enemmänkin?) aikaa ... ja silti tuntuu, että olisin kirjoittanut nuo lauseet eilen. Kaikki nuo ahdistuneet laihdutusrävellukset, painon ja läskien tuskailu. Mikään ei ole muuttunut!

Valehtelin. Olen muuttunut. Olen lihonut entisestään.

Talossa ei ole enää tuhisevia, kiljuvia, ihmetteleviä pikkulapsia. Talossa on hauskoja, itsenäisiä, kaikkitietäviä teinejä... ja kuopus, poika, joka parhaansa yrittää akkalauman kalkatuksen kestää.

Elämä on muutenkin niin erilaista ja moni asia muuttunut - silti yhtä opettelua  edelleen.

Olen edelleen hämmentynyt tästä löytämästäni aarteesta, että tuntuu, että menin ihan lukkoon kirjoittamisen suhteen. 

Teen kohta ihan tuikitavallisen postauksen päivästäni. Laitan vain ensin kahvit tippumaan.

torstai, 3. tammikuu 2008

Palstariippuvuus

Pää surisee tyhjyyttään. En tiedä mitä kirjoittaisin mutta on tunne, että on kirjoitettava.

Olen toki kirjoittanut koko aamun. Kirjoitan joka päivä. Kirjoitan tyhjänpäiväisyyksiä, typeryyksiä, nimettömiä kommentteja joita kukaan ei muista, kukaan ei kommentoi.

Nollaan päätäni palstalla. Ehkä olen nollannut jo liikaakin sillä huomaan olevani melko tylsistynyt.

 

tiistai, 13. marraskuu 2007

Dokumenttiprojekti

Tänään tuli dokumenttiprojektissa tarinaa Katrista ja Kaitsusta joiden elämästä kertovaa dokumenttia muistan aiemminkin nähneeni. Laitoin dokumentin tallennukseen ja katson sen ehkä huomenna.

Mieleen palautui myös dokumenttisarja vuosien takaa joka koukutti minut ja Ollin pahasti monena iltana tv:n ääreen. Farmarin vaimo (The Farmer's Wife) tuli televisiosta viimeksi vuonna 2003.

Farmarin vaimo :

- kuusituntinen dokumentti amerikkalaisen viljelijäperheen elämästä

Mikä saa maanviljelijän puurtamaan yötä päivää sormet verillä? Mikä auttaa jaksamaan kun sato tuhoutuu, rahoittajat haluavat omansa ja perhekin uhkaa hajota? Motiiviksi ei riitä pelkkä raha - tarvitaan unelmia ja luja usko tulevaisuuteen. Juanita ja Darrel Buschkoetterilla on unelmia, voimakasta tahtoa ja ennen kaikkea toisensa, mutta...

Dokumenttiprojekti esittää kuutena peräkkäisenä päivänä toivottuna uusintana koskettavan dokumentin, joka kuvaa nuoren nebraskalaisen maanviljelijäperheen arkea. Kolme vuotta jatkuneiden kuvausten aikana Juanitan ja Darrelin elämä muuttuu vakavaksi draamaksi. Rahahuolet, pelko maatalouden alasajosta sekä vastuu kolmen pienen tyttären tulevaisuudesta ajaa vanhempien keskinäisen suhteen välirikon partaalle.

Realistisen perhe-elämän kuvauksen lisäksi elokuva näyttää runsaasti myös Nebraskan upeita maisemia, aurinkoa, vehreyttä ja viljavia peltoja. Hehkuvanpunaisten auringonlaskujen ja tummansinisten öiden joukkoon mahtuu toki paljon myös meille suomalaisille tuttua kuvaa rankkasateen pieksemistä savipelloista ja pihamaista.

David Sutherlandin käsikirjoittama, suunnittelema ja toteuttama dokumentti Farmarin vaimo - The Farmer's Wife imaisee katsojan kuin mutainen pihamaa saappaan; syvälle sisälle perheen elämään, jossa rahaa tärkeämmäksi nousee kuitenkin avioparin välinen rakkaussuhde.

Dokumentti on kuvattu vuosina 1995 - 1997, jolloin perhettä kohtasivat monet, toisinaan ylitsepääsemättömiltä näyttävät ongelmat. Mitä perheelle kuuluu tänään, kuusi vuotta myöhemmin?

Dokumentin luoja David Sutherland kertoo, että Juanita ja Darrel ovat lopulta päätyneet eroon. Darrel jatkaa maanviljelystä ja toimii aktiivisesti alan yhteisöissä. Juanita ja tytöt ovat muuttaneet kaupunkiin. Juanita on edennyt urallaan yrityksessä, jossa hän dokumentin lopulla aloitti, Audrey opiskelee ahkerasti ja aikoo hakeutua collegeen ja myös Abbyn ja Whitneyn koulunkäynti sujuu hyvin. Lapset viettävät viikonlopun vuoroin isän, vuoroin äidin luona. Juanitan, Darrelin ja lasten elämä sisältää siis edelleen elementtejä, jotka kaukaisen Suomenkin perheiden on helppo tunnistaa.

Ohjaaja Sutherland on koonnut Buschkoetterien elämästä ja dokumentin tekemisestä tietoa Internet-sivuilleen www.davidsutherland.com.

Lähde : http://www.yle.fi/d-projekti/arkisto/2003/farmarin_vaimo.html