Päivä alkaa olemaan pulkassa. Kohta heittäydyn lasten kanssa sohvalle katsomaan Talenttia ja sitten ei tarvitsekaan tänään enää tehdä yhtikäs mitään.

Kävimme isäni luona ja koska lunta satoi viime yönä paljon, innostuimme siellä kaivamaan jostain liukureita ja laskimme pihassa mäkeä. Varsinkin Väinö oli tohkeissaan ja pienestäkin vauhdista irtosi kunnon kirkaisut kyytipojaksi!

Jostain sitten sain päähäni kuningasidean. Minäkin haluan laskea! Lapset kiljuu, kaikilla on hauskaa, minäkin! Liukuri hukkuu perseen alle, antakaa vauhtia! Ja sillä samalla sekunnilla kun saa sen kankun irti maasta sen vertaa, että liukuri ottaa alleen liukasta mäkeä, ihana äitini hyökkää puun takaa ja *räps* sinut on kuvattu. Priceless!

Jälleen yksi syy laihduttaa; perse ei mahdu liukuriin.

Tosin painavana saa paremmat vauhdit.

Päivän lempisana on ehdottomasti perse. Sanoin sen ainakin 1000 kertaa päivän aikana ja ai että se alkoi tuntumaan suussa hyvälle, se perse.