Minulla on blogi! Uskomatonta! 

Olin unohtanut koko asian, kunnes iski jokin outo tarve kirjoitella, löysin tämän. Viime postauksesta on yli 5 vuotta (enemmänkin?) aikaa ... ja silti tuntuu, että olisin kirjoittanut nuo lauseet eilen. Kaikki nuo ahdistuneet laihdutusrävellukset, painon ja läskien tuskailu. Mikään ei ole muuttunut!

Valehtelin. Olen muuttunut. Olen lihonut entisestään.

Talossa ei ole enää tuhisevia, kiljuvia, ihmetteleviä pikkulapsia. Talossa on hauskoja, itsenäisiä, kaikkitietäviä teinejä... ja kuopus, poika, joka parhaansa yrittää akkalauman kalkatuksen kestää.

Elämä on muutenkin niin erilaista ja moni asia muuttunut - silti yhtä opettelua  edelleen.

Olen edelleen hämmentynyt tästä löytämästäni aarteesta, että tuntuu, että menin ihan lukkoon kirjoittamisen suhteen. 

Teen kohta ihan tuikitavallisen postauksen päivästäni. Laitan vain ensin kahvit tippumaan.