... näitä aamuja kun on pimeää ja kylmää. Sitä haluaisi itsekin vielä käpertyä lämpimän peiton sisään, tunkea herätykseen ajastettu kännykkä tyynyn alle ja jatkaa unia ... Kello soi 06.10 ja seuraavan kerran 06.45.

Tunne on TAIVAALLINEN kun ensimmäisen herätyksen jälkeen saa vielä jatkaa unia. Olen tehnyt tätä jo iät ja ajat.

Kello 06.45 olisi kuitenkin kammettava itsensä ylös vaikka tänäkin aamuna tuntui että ei, ei tästä tule mitään. En jaksa, en halua! Raahauduin napsauttamaan kahvinkeittimen päälle ja lähdin herättämään tyttöjä. Käämit paloi viidennen kerran jälkeen kun kävin Fiinaa komentamassa ylös. Tyttö makaa liikkumattomana eikä tee elettäkään heräämisen suuntaan. Lopulta kiskaisen peiton pois ja alkaa varsinainen raivokohtaus-show joka kesti niin kauan että lopulta pakkasin sille eväät mukaan koska ei ehtinyt kotona edes syödä.

20 minuutin ajokeikan jälkeen (koti --> Empun koulu -->  Liinan koulu --> Fiinan esikoulu --> koti) saavuin takaisin kotiin. Väinö oli herännyt sillä aikaa ja köpsötti Ollin kainalosta mun luo. Syötiin aamupalaa, katseltiin tv:stä Peukaloisen retket ja sitten istuuduin tähän koneelle.

Nyt helpottaa.

Onneksi kaikki aamut eivät ole tällaisia. Useimpina aamuina myös Fiina herää yhden kerran herättämisen jälkeen ja alkaa pukemaan sopuisasti.

Minun jos kenen pitäisi ymmärtää Fiinan tämänaamuiset temppuilut koska en itsekään jaksaisi ylös nousta. Saati että joku tulisi mäkättämään korvan juureen ja viimein kiskaisisi peiton pois. Siinä vaiheessa tulisi jo ruumiita jos minulle niin tehtäisiin.

Päiväkodin pihassa sovittiin riita ja tyttö meni esikouluun hyvillä mielin.

Läskit ahdistaa (taas). Mä olen niin hukassa :( päätän, luovutan, pieksen itseni tsemppiin, hyväksyn itseni, luovutan, masennun ja taas alusta. Viimeksi viikonloppu meni ahmimiseen. Tiedostin sen jo silloin miksi muka "saan" ahmia ja tiedostin sen jo, ettei se suunnitelma tule onnistumaan. Eihän se koskaan onnistu. Huijasin itseäni jälleen.

En enää tiedä mitä tekisin. Elisa hehkutti eilen puhelimessa kuinka vähähiilarinen dieetti on sitten niiiiin hyvä ja tulee niiiiin hyvä olo. Tietenkin olen onnellinen hänen puolestaan mutta olen samalla pirun kateellinen sille motivaatiolle mikä hänellä on. Elisa sanoo, että "sinäkin onnistut tällä, tämä vie makeanhimot pois, ei ole nälkä .. ". Voi kun se olisikin siitä kiinni. Minä kun usein syön vaan syömisen himosta, en nälästä.